Uramuutos voi tuntua pelottavalta – miten käsitellä siihen liittyvää epävarmuutta?

Moni meistä huomaa jossain kohtaa uraansa pohtivansa mahdollisen muutoksen tarvetta. Se voi olla hiljainen tunne, joka hiipii työpäivien lomassa tai kaiken pysäyttävä hetki jolloin huomaa että työ ei enää tunnu omalta. Ehkä aiemmin mielekäs työ on muuttunut kuormittavaksi tai omat arvot ovat vuosien mittaan muuttuneet. Kenties sydän alkaa sykkiä jollekin uudelle, vaikka järki vielä sen suhteen epäröikin. Ajatus uramuutoksesta voi herättää samaan aikaan innostusta ja pelkoa. Innostus syntyy mahdollisuudesta: entä jos voisin sittenkin tehdä jotain merkityksellisempää? Jotain, mikä tuntuu enemmän omalta. Mutta heti perässä seuraa epävarmuus. Mitä jos teen virheen? Mitä jos epäonnistun? Entäs jos en löydä mitään, mikä todella sopii minulle?

Pelko ei kerro siitä, että idea olisi huono – vaan usein se kertoo siitä, että astut kohti jotakin tärkeää. Harvoin pelkäämme asioita, joilla ei ole merkitystä. Juuri siksi uramuutos koskettaa: se liittyy identiteettiin, turvallisuudentunteeseen ja elämänhallintaan. Usein pelko kietoutuu myös epävarmuuden ympärille. Tulevaisuus ei näytäkään selkeältä, ja askel kauemmas siitä mitä pidämme tuttuna ja turvallisena voi tuntua hypyltä tuntemattomaan. Emme tiedä tarkalleen mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä voi nostaa esille kontrollin menettämisen tunteita. Se että haluaa pitää kiinni kontrollista ja pitäytyä tutussa ja turvallisessa, on täysin luonnollista. On helpompaa jatkaa entisellään kuin kohdata tyhjä tila jolle rakentaa jotain uutta.

Toinen yleinen tunne uramuutoksen kynnyksellä on riittämättömyys. Kun suunta muuttuu, moni joutuu kohtaamaan omaa kyvykkyyttä kyseenalaistavia ajatuksia. Osaanko tarpeeksi? Olenko tarpeeksi? Onko minulla aikaa tai mahdollisuuksia muokata uraani uusiksi? Jos työ on ollut pitkään osa omaa identiteettiä, uuden suunnan etsiminen voi tuntua kuin joutuisi rakentamaan, ei pelkästään uransa, vaan myös itsensä uudelleen. Se vaatii paitsi rohkeutta myös lempeyttä itseään kohtaan. Lisäksi muutos herättää usein kysymyksiä myös muiden suhtautumisesta asiaan. Mitä muut ajattelevat? Miten läheiset reagoivat? Entä jos päätökseni ei vaikuta muiden silmissä hyväksyttävältä? Tällöin voi olla vaikeaa erottaa omat toiveet toisten odotuksista – ja juuri siksi oman suunnan tunnistaminen voi vaatia aikaa ja pohdintaa.

Pelko ja epävarmuus ovat osa matkaa, niitä ei kannata nähdä esteinä. Ne eivät ole merkki siitä, että olet väärässä, vaan siitä, että olet matkalla kohti jotain uutta. Uramuutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä sen tarvitsekaan. Muutos alkaa pienestä ajatuksesta, yhdestä teosta, joka johdattaa eteenpäin. Jos epävarmuus tuntuu liian raskaalta, pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi mihin se pohjimmiltaan liittyy. Onko kyse epäonnistumisen pelosta? Siitä että et tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Vai kenties siitä, että et ole täysin varma mitä haluat? Kun pelkoa pysähtyy tarkastelemaan, se usein menettää otettaan.

Moni myös kokee helpotusta, kun saa käsitellä asioista jonkun kanssa – olipa se valmentaja, ystävä tai toinen henkilö, joka on tehnyt samanlaisen matkan. Vertaistuki tuo perspektiiviä ja muistuttaa siitä, että epävarmuus ei ole pysyvä tila. Se on välivaihe, jossa vanha on väistymässä tehden tilaa uudelle.

Lopulta uramuutoksessa ei ole kyse täydellisen suunnitelman toteuttamisesta, vaan siitä että otat urasi haltuun. Se voi tarkoittaa jatko- tai täydennyskoulutuksen hankkimista, uudenlaisen työn kokeilemista tai yksinkertaisesti oman tilanteen rehellistä tarkastelua. Tärkeintä on, että et jää paikallesi, jos tunnet olevasi väärässä paikassa. Uuden pelko ei välttämättä katoa kokonaan, mutta usein käy niin, että kun päätät ottaa ensimmäisen askeleen, maailma ei romahdakaan. Päinvastoin, jotain alkaakin hiljalleen rakentua. Ja se jokin voi olla juuri sitä, mitä olet etsinyt.

Muutos alkaa pienestä. Lue lisää LumoVision uravalmennuksesta tai tilaa maksuton opas uramuutoksen tueksi.